torstai 21. lokakuuta 2010

Eka halpiskokeilu


Elikkä ensimmäistä kertaa blogissa että pitkästä aikaa yksityiselämässäni;


Ostin itämaisen version sijaan geneerisen substituutti-halpisnuudelin. (nyt kun tarkemmin mietin, mistä sen tiedän että tämä juuri sellainen on? Merkkiä ei edes kuvassa näy enkä sitä enää muista, pitää tsekata myöhemmin.)
Kuitenkin on selvää, että kyseessä ei ole niin sanottu "original" laatutuote.
Sanotaan näin että eipä ole tullut usein ostettua syystä tahi toisesta.
edit: eli merkki oli Samar.


Kyllä sen sitten päällepäin huomasikin (törkeen ruma paketti ja tosi rupusen näköinen maustepussi.)
Tämäkin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mausteen määrän ja laadun...

Ja sitten todiste. Itse asiassa olin positiivisilla mielin kun tätä kokkailin, yleensä katkarapu (Tom Yum) nuudelit ovat niitä tulisimpia ja mausteisimpia.

Nojoo mites kävikään. Hirveetä kuravesiluirua jossa oli jokin hailakka äyriäispyöriäisen maku. Piti heittää chilihiutaleita joukkoon että viitsi kulauttaa nämä alas. Nuudelit olivat rakenteeltaan ihan ok mutta melkoisen mauttomia.
Hyvä syy pitäytyä "laatutavarassa!"

Arvosana 0,5

Chow Chow



Elikkä siis yllä kuva miltä allekirjoittanut näyttää pian kaiken tämän nuudelinpuputuksen jälkeen. Paksukais-piski!


Elikkä tittelin inspiroinut nuudeli, chow mein-makuinen, eikä minulla ole mitään hajua mitä se tarkoittaa. Ilmeisesti jonkin sortin kinkkistä?



Pussi menossa kuorineen kattilaan.


Ooh! Mitä sieltä paljastuikaan?!


Yleensä rupuhkojen Blue Dragon tuotteiden tämänhetkinen kuningas; katsokaa nyt tuota liemen väriäkin! Oli tosi hyvää ja sopivan mausteistakin. En nyt tarkkaa muista mikä tämänkin hallitseva maku oli mutta hyvää perusnuudelia kuiteski.
Liemikään ei ollut sellaista "kermaista" ja paksua kuteen yleensä vaan kirkasta ja öljyistä. Tätä voin ilomielin ostaa toistekin SiniLohikäärmes-tuotteiden joukosta.



Arvosana 3,5

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Makulihaa

Haudutettu paisti mikälie. En varsinaisesti tiedä mikä ero on tämän ja "normi" beefin välillä.... Jaha nyt muistan, se taisikin olla YumYum-merkkinen. Ainakin tässä on fiinimpi paketti.


Ainakin lupaa hyvää eli kaksi maustepussia!


Kuten kuvasta huomaa, liemi on aika tummaa ja rasvamöykky sulaa ihanasti suikeroiden päälle... (Nuudelipornoa addikteille?!)



Oli kyllä törkeän hyvää, mausteista ja "lihaista" (niin paljon kuin hiilaripommi voi konsanaan olla).
Silti ehkä se viimeinen potku vaan puuttui, hyvästä yrityksestä kuitenkin tämä arvosana.

Arvosana 4

lauantai 16. lokakuuta 2010

Vegeilyä


Osansa testistä saa vihannesnuudeli. Muistikuvat vihannes-maku-nuudeleista vuosien takaa ovat huonot; mauton. Eli altavastaaja siis.


Ylläri oli jälleen suuri, kun pussin sisältä paljastuikin iso kasa mausteita. Olin jotenkin muistanut, ettei mukana tule juuri mitään... (Tai sitten tässä on käynyt sama kuin naudanlihapussukan kanssa muinoin: pussissta on puuttunut makuaineksia.) Mukana oli nyt siis öljyn lisäksi liemipohjamauste ja chili.


Olin valmistautunut ei-ajatuksenräjäyttävään ateriaan...


Ja jälleen sain yllättyä, annos oli ihan sikahyvää! Vihanneksen makuista joo (ja millähän hitolla sitäkin kuvailisi?) Todella maukasta ja chilin kera aika tulistakin. Tätä tulen ehdottomasti ostamaan useamminkin. Ei ollenkaan odottamaani valju'utta ja mauttomuutta.
Oikein harmittaa että on turhaan vältellyt vuosia tiettyä makua tai merkkiä. No, silloin toki tämän testin aikana ei tulisi näin montaa hyvää ylläriä.

Arvosana ehdoton 4,5

Esimakua tulevasta...



sunnuntai 10. lokakuuta 2010


Olinpa napannut tämän Koka-nuudelin kaappiin jemmaan, ja kun krapula-sunnuntaiaamuna meni hakemaan apetta kuivakaapista ihmettelin pussukan kummallista rakennetta; olivatko suikerot murskaantuneet?


Ehei, vaan huomaamattani olinkin ottanut riisinuudeleita! nuudelisumppu tuntui pehmeältä ja joustavalta, toisin kuin kovat vehnänuudelikuutiot. Mukana tuli iso pussi maustetta chili-osastoineen, ja pussukka vihersilppua.


Mmm! Näytti hyvältä jo tässä vaiheessa, pulveria oli kyllä riittämiin. Nuudelit kypsyivät aika nopeasti ja varovainen saa olla, etteivät ne ylikypsy valkoiseksi hötöksi.


Salama heijastui hassusti liemen öljyistä.
Silppu-sattumat olivat hyviä ja krapulanälkä helpottui. Plussaa riisinuudelien kevyestä rakenteesta, ei tullut sellaista kamalaa ähkyä joka helposti normi-nuudeleista tulee, mikä passasi heikossa olotilassa olleelle ihmiselle oikein kivasti. Chicken Pho, no juu, perusliemen (hyvä) maku. Yllätti positiivisesti, tätähän voisi toistekin napsia! Kenties thai-katukojutyyliin, mausteita joukkoon heitellen? Hmm... ensi kerralla sitten!

Arvosana 4,5

 

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Rapsakka vesilintu

Uutta nuudelia kehiin

Nimi lupasi paljon, sillä Maman ankka-nuudeli on yksi all-time suosikkejani. Ja ankka muutenkin on herkkua, ja vieläpä rapea?! Oih!



Maustepussin sisältö tuoksui todella hyvältä, ja tuoksu sai kuolan valumaan suupielestä soppaa keitettäessä. Kuvassa jälleen yllättäen pskaine hella.



Yllätys oli suuri kun reilusta maustepussista huolimatta liemi jäi aika vaaleaksi ja ihanasta tuoksusta huolimatta maku oli jotenkin... valju. Jonkinmoinen laimea ankka-aromi juu, mutta totaalinen pettymys siis!
Ei siis superpisteitä Siniselle Lohikäärmeelle.. vieläkään.

Arvosana 2

maanantai 4. lokakuuta 2010

Thaikkua Laab Moo

Thai miten helvetissä se nyt kirjoitetaankin. Kuitenkin, "originellina" eli paikan päällä (kys. maassa) en kyseistä herkkua ole maistellut (muistaakseni), joten tämä olkoot oma custom-otantani kyseisestä ruokalajista. Hyvää se kuitenkin on!



Herkkupurjoa, inkivääriä, pari salottisipulia ja lime.


Riisiä, kalakastiketta, jauhettu possunpersus, kuivalla pannulla paahdettua riisi (2 rkl) ja morttelissa murskattu, korianteritahnaa (koska unohdin tuoreen kauppaan). Mokkameister ei liity tähän kokkaukseen tällä kertaa.


Kuten näkyy, riisi on tässä kuvassa käsitettelyssä... Tarkoitus ei ole tehdä jauhoa vaan sellaista sopivan karkeaa murua (eli helposti pureskeltavaa). Kannattaa vahtia riisiä kun sitä paahtaa, helposti meinaan kärähtää krhm.


Eli kuvassa keko silputtua purjoa (kannattaa pestä huolella, oli meinaa törkyinen sisältä) sekä ohueksi siipaloitua salottisipulia ja kuorittu ja pienitty inkivääri (reseptissä taisi olla inkivääri kuorineen, mutta olen tottunut kuorimaan kun välillä ovat vähän kehnoja kurttuja nuo.)


Wokissa paistettu possusilppu ja muut rehusilput.


Mausteet sekaan. Tarkoitus (ainakin minulla) on possun kypsäksi paistamisen jälkeen siirtää wokki pois liedeltä, lisätä sipulit ja mausteet sekaan ja sekoittaa seosta taas levyn päällä vain sen verran, että sipulit aavistuksen pehmenevät. Näin herkun rakenne on mukavan rapea mutta kuitenkin kypsä.
Kuvassa siis 1 rkl lusikallinen kalakastiketta. Muut mausteet ovat limemehu (noin pari rkl), kaksi rkl thaimaalaista chilijauhetta (hott!), teelusikallinen suolaa, jauhettu riisi ja tietty korianteri.


Aah ihanaa.


Ruokapornoa... Sipulituliherkkua jasmiiniriisin kanssa. (Ja reffeille hönkimään sipuliaromeita seuralaisen nokkeliin.)
Tulista, vahvaa (inkivääri), rapeata, pehmeää, addiktoivaa, maukkainta maukkausta. I love it!


Ja keittokirjanahan oli Yukiko Duke - Viisi aasialaista keittiötä. Loisto-opus! Jo pelkästäänkin mielenkiintoisten kulttuurilätinöiden takia.

Suomalaisen alessa allekirjoittaneella oli huikea itsehillintä, kun en ostanut tarjous-Thaikokkikirjaa... Eiköhän niitä löydy hyllystä tarpeeksi ja pitkälti samat reseptit niissä pyörii.