keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Thaimaalaista soppaohjetta kera possun, tofun

Kokkausinto on jälleen noussut, joten kokeilin täysin uutta reseptiä kirjasta "Viisi Aasialaista keittiötä." Eli soppa on nimeltään Geng jut won sen moo sap. (sianjauheliha-lasinuudelikeitto.) Ihantuin tähän kertaheitolla niin, että piti tehdä sitä piakkoin toiseenkin otteeseen. Kuvat ovat juurikin tästä toisesta kokkauskerrasta; tehokkaan kaupassakäynnin ansiosta ja valikoimasta johtuen löysin selleriä ja muistin napata pari herkkusientä mukaan.
 

 Aineksia kaikenlaisia; erikoismainintana omien ennakkoluulojeni poisto/totuttautumisoperaatio. Rakastan kaikenlaisia tuoreita  (ja säilöttyjä) vihanneksia, mutta selleri on vihoviimeinen ydinjätemyrkky.

Eli aineksina;

  • Selleri (!!)
  • pari isoa herkkusientä
  • possun jauhelihaa
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • korianteria tuoreena
  • kiinteätä tofua. Reseptissä oli kyse nimenomaan munatofusta; soijakama kelpasi tällä kertaa oikein mainiosti.
  • Paketti lasinuudelia (mung-papu nuudeli)
  • Soijakastiketta (kiinalainen kelpasi)
  • Suolaa + kokonaisia mustapippureita.
  • Kevätsipulia (ei kuvassa, pakkasessa pilkottuna)

Tuossa alkuperäinen resepti kuvineen. Vaikka ainesmäärät ovat reseptissä suurempia mitä itse käytin, niin vettä sai laittaa hieman enemmän kuin 1,5l mielestäni. Ja koko suola+soijamäärällä keitoksesta tulee helposti liiankin suolainen omaan makuuni.


Aluksi laitoin koko paketillisen lasinuudeleita likoamaan kylmään veteen.



Samalla kuin öljy kuumeni vokissa, murskasin morttelissa n. 12 kpl pippureita hienoksi (maustehyllystä löytyy toki myös pippurimylly, mutta se on niin huono että itkettää!)


Heitin pippurit öljyyn porisemaan ja mukaan suolan (hieman alakanttiin reseptistä.) Sitten muussasin valkosipulit hienoksi ja heitin ne perään jo mukavasti kuumenneeseen pannuun.



Kun sotku sai hieman väriä ja mukavaa aromia, nakkasin possunlihan perään.


Huomioikaa toki lähes nitisevänpuhdas hella! Kovan vaivan näin.
Samalla laitoin isoon kattilaan veden porisemaan ja mukaan reseptissä mainitut 3 kpl lihaliemikuutioita.


Kun possu paistui ihanissa valkosipuli-pippurihutuissa, silppusin sienet ohkaisiksi suikaleiksi ja purjon reilun kokosiksi viipaleiksi (sen takia että ne olisi helppo noukkia pois, jos rupeaisivat kunnolla tökkimään ällöttävyytensä vuoksi.) Tässä vaiheessa ajattelin lähinnä niitä liemen maustajina; sellerihän lienee yleisesti erilaisissa liemissä käytetty rehu?


Blue Dragonin "extra firm" tofusta kävikin ilmi ensimmäisen kokeilun jälkeen, että se on ihan mukava ainesosa! Tietysti sen verran pitää sanoa, että soppa tofuineen on mielestäni parasta vasta toisena päivänä, kun tofuun on imeytynyt enemmän makua.


Pistin kuution noin 2x2 cm paloiksi.


Kun jauheliha oli valmista, lisäsin sen ja sienet, sellerin ja nuudelit liemikattilaan. Sopan ei tarvitse tässä vaiheessa montaa minuuttia kiehua, sen verran että nuudelit ja sienet ovat kypsyneet (alle 5 min.)


Kun keitos oli käytännössä valmis, siirsin sen pois levyltä ja silppusin päälle saksilla noin puoli ruukullista korianteria sekä lisäsin kevätsipulin.


Mmm! Ihanan näköistä soppaa! Nyt lisäsin myös soijakastikkeen (3 rkl) ja maistelin maut.


Lopputulemana on ihana lautasellinen maukasta keittoa, jota riittää isosta kattilasta myös pitkään! Vaikka keitto ei olekaan tulista ja liemi on kirkasta, on se melko täyttävää. Yllätyksekseni selleri maistui keitettynä ihan hyvältä, eli siedätyshoidossa on otettu askel eteenpäin (raakana maistui silti myrkyltä.)

Kuten sanoinkin, soppa tuntuu paranevan jääkaappisäilytyksen myötä, ja jos se paksuuntuu liiaksi niin olen ratkaissut ongelman lisäämällä pikkaisen vettä joukkoon. (tadaa!) Soppa sopii siis myös niille, jotka vierastavat tulisia/voimakkaita makuja.

ps. Lisävinkki jonka huomasin juuri googlettaessa. Lasinuudelit ovat tuollaisenaan melko haastavaa syötävää, mutta asiaa voi helpottaa pilkkomalla niitä hieman lyhyemmäksi saksilla likoamisvaiheessa...

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Somtam on nam!

Pitkästä aikaa pääsin valmistamaan tätä herkkua, kun löysin sopivia chilejä kaupasta (kenialaiset kelvatkoon) ja kaikki ainekset löytyivät samalla kertaa kaapista.

Eli normaalistihan som tam tehdään vihreän papaijan silpusta, ja monesti mukaan nakataan kuivattuja katkarapuja, fermentoitunutta rapua sun muuta epämääräistä ja länkkärin makuun varmastikin arveluttavaa materiaalia. Tämä olkoon suomi-versio "Som Tam Thaista", eli mukaan on heitetty maapähkinää ja mädät kalat sun muut on jätetty niille jotka niistä enemmän välittävät (ja tuskin suomesta kyseisiä lisukkeita edes kovin helpolla löytyy.)

Koska pöperön perusraaka-ainetta eli vihreätä papaijaa ei lähimarketista löydy, köyhän ja thaikaupan ulottumattomissa olevan henkilön on siis keksittävä vaihtoehtoisia ruoka-aineksia. Googlailun ja kokeilun perusteella kelvoksi on osoittautunut lanttu sekä kyssäkaali. Jälkimmäistä en tarpeeksi kiinteänä löytänyt marketista, joten lanttu kelvatkoon. Mutta hyvää näinkin tulee!


 Näillä pääsee jo liikkeelle;
  • Valkosipuli (puuttuu kuvasta. Hups!)
  • lanttu/kaali/porkkana/kyssäkaali/vihreä papaija tai näiden sekoitus
  • tomaatti
  • limetit
  • chili!
  • pitkät pavut
  • kalakastike
  • sokeri (palmusokeria ei kaapista löytynyt, joten normi versio kelvannee)
  • kuoritut maapähkinät
Tärkeimmäksi tarvikkeeksi nousee mortteli ja julienne-silppuri.


Katutädithän thaimaassa pilkkovat usein papaijansa hakkaamalla sitä veitsellä useaan kertaan ja sitten veistämällä hakatulta alueelta silppukerroksen - itse on havainnut julienne-raastimen parhaaksi työvälineeksi. Tavallinen raastinrauta isoimmalla reiälläänkin tuppaa jotenkin murskaamaan vihanneksen, jolloin siitä tulee enemmänkin mehukasta raastetta kuin rapeaa silppua.


Eli kulhoon on valmiiksi silputtu pieni porkkana sekä lanttua. Lisäsin vielä ohueksi silputtua valkokaalia joukkoon.


Rehujen preparointi menossa... (pavut näyttivät kovin rumilta, mutta maku oli ok. Tuoreita pensaspapuja (?) saatikka pitkäpapuja ei kovin usein löydy ainakaan omista shoppailumestoistani, joten tyydyin siihen mitä oli esillä.)


Alkulämmittelyksi raksautin morttelissa maapähkinät karkeaksi rouheeksi.


...Siirsin pähkinät toiseen kippoon ja aloitin varsinaisen kastikkeen teon,
murskaamalla noin 4-5 valkosipulinkynttä melko hienoksi.


Perään nakkasin 2 kpl chilejä (chilien ja halutun tulisuuden mukaan) ja murskasin kevyesti. Mitä hienommaksi chilin murskaa, sitä vahvempi maku huom!


Perään kaadoin noin pari ruokalusikallista sokeria ja suurinpiirtein saman verran kalakastiketta. Syy miksi eniten murskaamista vaativat kappaleet kannattaa hienontaa ensimmäisenä on se, että homma ei oikein luonnistu kunnolla enää sitten kun morttelissa on jo nesteitä, ja silmiin saattaa roiskua tulisia liemiä... Nimin. kokemuksen ääni.


Pavunpätkät pääsivät sitten kuumaan kylpyyn, johon lisättiin limetin menua. Tällä kertaa puolikas riitti koska limetti oli suuri ja mehukas, eli noin muutama ruokalusikallinen mehua. (hätätilassa olen joskus käyttänyt valmista sitruunamehua siitä keltaisesta sitruunan muotoisesta purkista.. ei toimi.)

Tässä vaiheessa kannattaa maistella tuotosta, koska säätövaraa on. Käsittääkseni tämä ruoka on juuri sellainen joka "kustomoidaan" jokaisen henkilökohtaisen mieltymyksen mukaan, eli lisää makeutta/suolaisuutta/happamuutta/tulisuutta säätämällä saadaan se oma suosikkikoostumut. Paikalliset ostajat saattavat tässä vaiheessa napata somtam-kokin keskeneräisestä annoksesta makupalan testatakseen makujen harmonian...


Perään tomaatit ja kevyt ruhjonta morttelissa. Katukauppiaillahan on oma tarkoitukseen sopivampi suuri savimortteli johon kuuluu puinen nuija, mutta matkalaukku oli jo viime reissunkin yhteydessä niin turvoksissa tavaraa ja painoraja lähellä, että jätin savikipon suosiolla kotiin ja marssin IKEAan hakemaan köyhän miehen version.


Lopuksi heitin muutaman kourallisen vihannessilppuja joukkoon ja sekoitin kunnolla --> lautaselle liemineen kaikkineen ja maapähkinärouhetta päälle. Ihanaa rapeaa huippuherkkua! Ja melkoisen tulista myöskin!
Ensi kerralla kenties niitä kuivattuja katkarapuja jos sellaisia jostain löydän.

Alla videopätkää tuubista tavasta jolla katukauppias homman tekee viimeisen päälle. Njam!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Pyöreä näkkile... siis nuudeli

Eli ihan uusi merkki jälleen kehiin. Nong Shim olkoon tämän uuden ja eksoottisen jännittävän vieraan nimi. Ja kaikista aikaisemmista tähtistä poiketen tämä on peräti pyöreä!


Maku olkoon ilmeisesti Shin Ramyun, ja pakkauskoko reilu 120g eli kaverille kans. Wikipedia kertoo, että tämä on Korean myydyin nuudelilajike. Hmm!



Täytyy myöntää että omat nuudeleiden kokkaussessiot eivät tapahtu syömäpuikoilla ja wokilla. Eipä ole ainesosat mitän järin terveellistä herkkua.



Plussaksi luettakoon reilut mausteet ja pussi kuivattuja "vihanneshiutaleita"!

En tiedä johtuiko nälästä vai mistä, mutta tämä nuudeli oli todella hyvää kuivana naposteltuna ja piti oikein hillitä itsensä ettei kolmannes koko pyörylää olisi kadonnut parempiin suihin raakana!



Piti kaivella jälleen hiukkasen isompi kattila jonna kaikki ainekset mahtuivat.


Ylläri tämän nuudelin osalta oli se, että vaikka paketissa lukikin "hot & spicy", oli tämä oikeasti aikalailla tulista! (pakkausteksteihinhän ei voi ikinä luottaa.. Harvemmin suomenmaassa eines-"tulinen" on oikeasti tulinen.)

Tämä on ainakin siis poikkeavaa muihin perusnuudeleihin verrattuna, voisin sanoa että tulisuus ylitti jopa tom yumit. Plussaa siis siitä!


Tavaraa oli siis reippaasti kahdelle... täyteläistä mutta tosiaankin tulista. Suosittelen kokeilemaan!

Arvosana 4

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Yeo's Curry


Tuli tämmöinenkin naposteltua parempiin suihin. Oheishuomiona; jos nuudeleita keittäisi tasan 2 minuuttia, ne kyllä jäisivät raaoiksi?!? Ja onko tuo parsaa keitoksen päällä kuvassa?



Tämmöiset paljastuivat paketista. Ei mitään kovinkaan erikoista... Paitsi tietysti että "normi" Mamaan verrattuna nuudelit ovat hieman paksumpia ja niitä on enemmän. (Kumma juttu, että juuri joku Mama on saanut minulta roolituksen "normaali"...)

Tuosta kahden minuutin dilemmasta vielä sen verran, että tietty ehkä se tarkoittaa optimi mikrossavalmistumisaikaa? Keittämällä tulee kyllä ehdottomasti paremmat sopat.



Porinaa ja pulveria.



...Ja herrasväelle tarjoituna. Vaikka liemen väri on epäilyttävän kirkkaankeltaista lautasen reunoilla, oli maku onneksi kaukana inhottavasta kanaviillokkicurrysta. Siltikään tämä ei erityisemmin säväyttänyt, vaikka mitään vikaa annoksessa ei ollutkaan, eli viimeinen "potku" puuttui verrattuna esim. YumYumin vastaavaan curryyn.
Hätävaran reilumpi nälänpoistaja mutta ei kummoinen kulinaarinen nautinto (jos nuudeleista kyseistä termiä ylipäänsä voidaan käyttää.)

Arvosana 2,5

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Yee yee Yeo's!

Uutuuksia kehiin, Yeo's;


Tai oikeastaan, ei ehkä niinkään uutta. Tein pikaisen googlauksen, ja Yeo'sia (joka kuulosti tutulta) onkin tullut popsittua reippaasti, mutta uusi pakkaus hämäsi. Erityisen hyvää oli Yeo'sin laksa-maku, jota en ole kaupoista vuosiin löytänyt...

Mutta nyt siis yhtälailla hieman erilainen maku perus kana-liha-kasvis-linjalla, nimittäin Satay kana. Nuudelinpussin kyljessä tämä vissiinkin ilmaisee pähkinäkastiketta, mutta wikipedian ja yleisen googlailun perusteella "satay" tarkoittanee tikkuun tökättyä marinoitua grillilihaa, joka yleensä tarjotaan pähkinäkastikkeen kera. Saa korjata jos olen aivan hakoteillä.

Thaimaassa tuli maisteltua grillikärryistä kaikenmoista grillinakkia ja kanaa sun muuta rotannahkatikkua, mutta eipä tullut kertaakaan kyseistä kuuluisaa pähkinäkastiketta vastaan. (! tai sitten kuljin silmät kiinni...)


Mutta asiaan siis. Perus-mamaa hieman isompi kiekurakuutio, ja mukana pussukka jossa tuhdinnäköistä pulveria sekä tummempaa öljyä, jonka veikkasin pähkinäöljyksi.



Kummitus-maustekuva! Eli öljy oli tosiaan tuollaista punertavaa.


Nuudelit turposivat tuollaisiksi hieman pulleiksi, olematta kuitenkaan liian paksuja.



Ja lautaselle asti kävelleenä. (huomio #1, kuvissa käytän aina samaa lautasta. Syynä se, että muut talouden eriparilautaset ovat liian pieniä nuudelisopalle!)

Sopassa oli syvä pähkinäinen maku, ja liemi oli hieman "rouheinen" eli taisipa oikeastikin sisältää hienonnettua pähkinää. Tai sitten rantahiekkaa, mitäpä noista tietää. Muihin normisoppiin verrattuna pehmeä ja täyteläinen maku, aavistuksella tulisuutta.

Kelpo kamaa siis, mutta pähkinämaku ei ehkä suosikkeihini lukeutunut.

Täyttävää kuitenkin ja mukava erilainen piristys.

Arvosana 3,5

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vitasiaa Liiteristä

Harvemmin tulee tuossa saksanmaan ihmeliiterissä käytyä, mutta tämän kerran kun kävin, niin silmääni osui Lidlin oman aasia-brändin (?) Vitasia-nuudelit. No, opportunistinen minäni ajatteli siis oitis laajentaa bloggaus-ja makumaailmaansa ja hankkia kaappiin tuon eksoottisen ihmeen. Olisi kyllä voinut väliinkin jättää.


Herneitä ja pikanuudeleita?? Yyhhh...



Geneerisen oloinen ja pikkuinen "chicken flavour" pussukka ei paljoa hyvää luvannut.


Itku meinaa tulla kun kuvaa katselee. Oli melkoisen köyhän näköinen liemi... Ja kaiken lisäksi kana-nuudeliksi kumman väristä pulveria, kuin currya konsanaan?



Oli pakko ennakoida asiaa ja heitellä joukkoon chilihiutaleita jonkinmoisen syömäkelpoisen maun aikaansaamiseksi. Lisäksi koostumus oli melko lähellä kuminauhoja liisterissä-mielikuvaa.



Maku oli jotain kumikanan ja kuminauhan väliltä. söin samalla tätä luokattoman kehnoa nuudelia ja katselin luokattoman kehnoa tv-ohjelmaa (Glee), ja oli ihmisen kehno olla kun hyvä nälkä ja ilta meni hukkaan! Taisi jäädä pohjat sopasta syömättä, kun ei kertakaikkiaan maistunut. Varoituksen sana siis, pysykää kaukana Lidlin nuudeleista!

Arvosana: 0,5

torstai 3. maaliskuuta 2011

Satanic Salad


Poikkeuksena muutakin kuin itämaista pöperöä... Suosikkisalaattiani saatanallisin säkein:


Eli perus salaattiaineksia (salaattia, kurkkua, paprikaa, punasipulia), sitten sikahyviä artisokanpaloja yrttiöljyssä (saa ainakin joistakin K-supermarketeista) ja tölkkiparsaa... Päälle loiskittu oliiviöljyä ja pestoa (Pirkka-pesto on oikeasti parasta maistamaani valmispestoa!) Sekä auringonkukansiemeniä.


Olen yleensäkin sellainen, että jos löydän jonkin hyvin toimivan jutun tai ruoka-kokonaisuuden, en sitä paljon varioi... Salaatteihin tykkään kyllä laittaa kaikenlaisia tölkkijuttuja (oliiveja valkosipulitäytteellä, Rainbow sieniä yrttiöljyssä-hyvää!!, tölkkiparsaa, hillosipuleita jne.) ja tietysti juustoja silloin tällöin, fetaa ja mozzarellaa pääasiassa.

Se on hyvä, että perus salaattia ja kurkkua löytyy lähes aina jääkaapista, joten tähteistä ja tölkkijutuista on helppo tehdä "terveellinen" herkkuateria. Vielä jos vaikka hankkisi pussillisen krutonkeja tms. kaappiin jemmaan.

Olisiko vinkkejä mitä muuta extra-namia tuollaisiin perussalaatteihin voisi nakella kaapista joukkoon?

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kermainen Tom Yum

Pitkästä aikaa päivitystä jälleen. Olen hieman yrittänyt elää "terveellisemmin" ja sikäli pitänyt taukoa nuudeleiden popsimisesta, mutta kiireessä ovat kieltämättä maailman helpointa ja halvinta pikaruokaa. Nyt on siis kertynyt hieman varastoa ruokakuvista ja senttejä vyötärölle.

Tuo pussukan kuva on kyllä kertakaikkiaan herkullisen  näköinen!


Eli pussihan on kooltaan hieman reilumpi, olisiko tuo ollut 80g kuivaa tavaraa.


Sisältä paljastui iso kuutio kiekuraa ja iso maustesekoitepussi chileineen sekä tom yum tahna pussukka.



Kuten näkyy, niin tahna oli aika paksua ja rasvaisen tujua kamaa.




Aaaah! Ja todellakin öljyistä kuten kuvasta näkee. Liekö salama tehnyt temput, mutta pinnalla lilluva öljy oikein korostuu kuvassa. Mietin, että soppa-aines sisältänee kookosmaitopulveria kukaties, jostainhan sen "kermaisen" on tultava?
Tsekkaanpa ensi kerralla paketin sisälmysluettelosta josko siellä mainitaan kookos.



 Ja pakkö myöntää että tämä on ehdottomasti yksi maukkaimmista seteistä mitä löytyy. Aikaisemmin en ole tästä niin kovasti välittänyt, syy on myöskin valtavassa annoskoossa, tästä syö melkein kaksi (pieniruokaista) ihmistä. Tämä eroaa "tavallisesta" tom yumista tietysti kermaisuudellaan, ehkä tavallinen on tähän verrattuna hieman pistävämmän makuista kun siinä ei ole tuota kerma-mitälietä taittamassa makua. Mutta täyttävä setti todellakin.

Arvosana: 5