maanantai 30. heinäkuuta 2012

Pirkka shrimp red curry

Tänään ahkera työläinen popsi maanantaitympeyslounaakseen Pirkan thaikuution joka sisälti katkarapuja punaisessa curryssä sekä jasmiiniriisiä - thaikuutioiden suosio on ilmeisesti huomattu Pirkan tuotekehittelyportaassa, kun omakin versio on tuotu markkinoille thai-sarjan lisäksi.


Jee, vähälaktoosinen. Mielestäni tuo annoksen kuva on ihan nätti, mutta pakkaus on saatu jotenkin köyhän pirkkamaisen retroksi noilla fonteilla ja rumalla laabelilla.


Huomasin vasta mikrotuksen jälkeen, että välikannen alla oli maustepussi. Hups. No jos ehtivät pakastua liiaksi pakastimessa, niin nyt olivat ainakin sulia. Varoitusmerkitä olisi ehkä paikallaan. :D


Annos elegantisti lounastautaselle aseteltuna ja chilijauhetta päälle ripoteltuna. Chilijauhe oli yllättävän tulista! Toim. huom, pieni osa riisistä puuttuu annoksesta (ettei takapuoleni liikaa leviä). Viisi minuuttia mikrossa ei ihan riittänyt boxille, vaan katkaravuissa oli ihan pienesti kylmyyttä havaittavissa, mutta nälkä oli niin kova, etten ruvennut puolessavälissä syömistä uudelleenlämmittämään annosta.

Currykastike oli hyvän makuista ja vihannekset rapsakoita,  mutta katkaravut olivat pienoinen pettymys paketin kuvaan verrattuna, kyseessä kun oli hailakan pinkit niljapötkylät. No ei ehkä niljakkaat, mutta jotenkin kumimaiset kyllä. Curry ei myöskään ollut ihan niin mausteinen kuin olisin toivonut. Riisi oli kuitenkin hyvää ja se maistui kastikkeen kera.

 Löysin postaukseni Kitchen Joy:n vastaavasta kuutiosta, ja kyllä se näyttääkin hieman erilaiselta, mm. ananasta mukana (muuten olisin luullut, että kyse olisi sama kama eri paketissa). Pirkkaa syödessä muistelinkin, että eikös tämä vastaava Kitchen Joy:n annos ollut paljon parempi. Suosittelen siis katkarapucurryn himossa päätymään mielummin Kitchen Joy:n kuin Pirkan puoleen! Ugh!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Asiaa a(a)sian vierestä - tuliset siivet

Kesä ja kärpäset, kesä ja grillaus ja rasvainen mättöruoka.

Kotitaloudessa on jälleen innostuttu tulisemmista pöperöistä ja mm. Poppamiehestä hankitut maustekastikkeet ovat olleet kovassa käytössä. Olen kova kuluttamaan tulisia kanansiipiä eli chicken wingsejä aina kun olen tilanteessa, jossa sellaisiin (kunnollisiin) pääsee käsiksi. Kotona homma on ollut sitä, että  Liekkisiipi/Hornetpaketti uuniin ja sillä selviö. Mutta tällä tapaa valmistetut eivät toki vedä vertoja ravintolan uppopaistetuille herkkurasvapalleroille.

Hankittuani Poppamiehen Buffalo Wing-nagasiipikastiketta halusin käyttää sitä tulenpalavasti kokkauskokeiluihin. Löysin netistä Patalintu-blogin vinkin rapeista uunisiivistä, ja sovelsin reseptiä onnistuneesti. Lisäksi sain inspiraatiota Devilchefin hot wings-kirjoituksista - hommasta on tehty taidetta <3


Pahoittelen sameaa kuvaa, linssissä lienee ollut möhnää.

En todellakaan jaksanut vaivaa ja ottaa selvää, mistä täälläpäin saisi maustamattomia siipiä tilattua (kaikkihetitännenyt), vaan käytin jalosti broilerialtaan marinadisiipiä. Ensimmäinen kokeiluversioni, jossa pesin hunajamarinoidut siivet ja marinoin ne omassa jauho-mausteseoksessa ja tuossa kastikkeessa ei ehkä ihan mennyt putkeen (paistotapana oli myös grilli, mediumi jota en hallitse yhtä hyvin kuin uunia...) , siivistä ei tullut rapeita ja en pitänyt hunajamarinadin sivumausta.

Toinen kerta onnistui sitten paremmin, kun oioin mutkia; pesin normi liekkisiivistä ylimääräisen marinadin pois, leivitin siivet jauho-cayennepippuri-suola-valkosipulijauhe (muistaakseni) sekoituksessa, ja ennen uuniin laittoa lutrasin siipikastikkeessa.

Uunituksen jälkeen noukin siivet pelliltä (joku ritilä, johon ylimääräinen soosi valuisi, olisi kyllä erittäin rock). Siivet vuokaan ja lisää tulikastiketta päälle ja sekoitus. Siivet lautasille ja tarvittaessa lisää tulikastiketta. :D Siivistä tuli erinomaisen rapeita ja herkullisia, ja päätin että tästedes en muulla tavalla näitä teekään (ellei mennä hifistelyn puolelle, ja tehdä hommaa viimeisen päälle, alusta loppuun, omakätisesti freeseillä siivillä, jota tuskin tapahtuu, sillä meillä kotona siivet ovat sellaista äkkiä-jotain-hyvää-illaksi-pikaruokaa).

Kastike oli todella ihanaa ja sopivan tulista, ja plussaa siitä että etikkaisuutta ei ole liikaa. Söin kerran eräässä vähemmän tasokkaassa paikassa "tulisia" siipiä, joita hädintuskin pystyi syömään loppuun valtavan etikkamyrkytyksen pelossa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Pirkka Tom Yam

Pirkka-nuudelit tulivat jälleen kaapista kokkia ravitsemaan.


Plussaa kauniista pakkauksesta! Chiliä, korianteria ja limettejä, nam nam! Vois melkeen kehystää.


Tässä, kuten muissakin Pirkka-nuudeleissa, on mausteöljy mukana. Mutta toisin kuin muissa Tom Yum nuudeleissa, tässä ei ole tom yum-tahnaa mukana, vain kuivamauste ja öljy.


Lurautettuna kattilaan.


Makusteluvaiheessa päätin laittaa joukkoon chilijauhetta omasta takaa, sillä tuliseksi tätä ei voinut sanoa, ja minä haluan tom yumini tulisena!
Liemessä on hieman katkarapuista tom yum makua muttei kovin vahvasti, ihan eri maailmasta kun Mama tai Yum Yum merkkiset serkkunsa. Nuudelit itsessään ovat perushyviä, mutta eivät erityisen mausteisia. Annos sopinee varovaisemmalle mai(u)stelijalle tai vaikka johonkin wokkiruokaan enemmän kuin soppana nautiskeluun.

Arvosana: 2.5

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Päivän wokki!

Viikon jatkunut makkaran ja grilliruoan syöminen sekä painostava, nihkeä sää jätti kaipaamaan jotain keveämpää ruokaa.

Päivän wokkiin tuli;

  • 1 iso kesäkurpitsa
  • 1 parsakaali
  • puolikas purjo (vihreä pää)
  • 1 porkkana
  • kanan fileesuikaleita
  • mausteeksi ketjap manisia ja Uncle Ben's Cantonese Soy & Sesame wokkikastike.

Paiston kananpalat runsaassa öljyssä ja maustoin pikku lorauksella soijakastiketta ja ketjap manisia ja siirsin sivuun. Vihanneksia oli paljon, joten paistoin ne kahdessa samanlaisessa erässä, johon molempiin sekoitin hieman katjap manisia ja puoli pussia wokkikastiketta. Kulhossa yhdistin kanan ja vihannekset isoksi annokseksi. Wokki onnistuu hyvin, kun seuraa kypsymistä ja tarvittaessa lisää tilkan vettä kerrallaan wokkipannuun, kun näyttää siltä, että vihanneksilla ei ole enää nestettä pannussa ja ne alkavat kärtsäämään pohjaan. Vesi auttaa myös irrottamaan pannun pohjasta herkkumaut kastikkeeseen. Tärkeätä on kuitenkin olla lutraamatta liikaa; muuten wokista tulee ylikypsää vihannessoppaa.

Tämä Uncle Ben's wokkikastike oli oikein hyvän makuista ja hieman makeaa, mausteissa on mm. valkosipulia ja chiliä mutta ei kovin tulisesti. Lisäksi siinä ei ole ylimääräisiä säilöntäaineita joten sekin on hyvä juttu. Ruoasta tuli todella hyvää ja vihannekset olivat onnistuneen rapeita!

Om nom!