torstai 26. heinäkuuta 2012

Asiaa a(a)sian vierestä - tuliset siivet

Kesä ja kärpäset, kesä ja grillaus ja rasvainen mättöruoka.

Kotitaloudessa on jälleen innostuttu tulisemmista pöperöistä ja mm. Poppamiehestä hankitut maustekastikkeet ovat olleet kovassa käytössä. Olen kova kuluttamaan tulisia kanansiipiä eli chicken wingsejä aina kun olen tilanteessa, jossa sellaisiin (kunnollisiin) pääsee käsiksi. Kotona homma on ollut sitä, että  Liekkisiipi/Hornetpaketti uuniin ja sillä selviö. Mutta tällä tapaa valmistetut eivät toki vedä vertoja ravintolan uppopaistetuille herkkurasvapalleroille.

Hankittuani Poppamiehen Buffalo Wing-nagasiipikastiketta halusin käyttää sitä tulenpalavasti kokkauskokeiluihin. Löysin netistä Patalintu-blogin vinkin rapeista uunisiivistä, ja sovelsin reseptiä onnistuneesti. Lisäksi sain inspiraatiota Devilchefin hot wings-kirjoituksista - hommasta on tehty taidetta <3


Pahoittelen sameaa kuvaa, linssissä lienee ollut möhnää.

En todellakaan jaksanut vaivaa ja ottaa selvää, mistä täälläpäin saisi maustamattomia siipiä tilattua (kaikkihetitännenyt), vaan käytin jalosti broilerialtaan marinadisiipiä. Ensimmäinen kokeiluversioni, jossa pesin hunajamarinoidut siivet ja marinoin ne omassa jauho-mausteseoksessa ja tuossa kastikkeessa ei ehkä ihan mennyt putkeen (paistotapana oli myös grilli, mediumi jota en hallitse yhtä hyvin kuin uunia...) , siivistä ei tullut rapeita ja en pitänyt hunajamarinadin sivumausta.

Toinen kerta onnistui sitten paremmin, kun oioin mutkia; pesin normi liekkisiivistä ylimääräisen marinadin pois, leivitin siivet jauho-cayennepippuri-suola-valkosipulijauhe (muistaakseni) sekoituksessa, ja ennen uuniin laittoa lutrasin siipikastikkeessa.

Uunituksen jälkeen noukin siivet pelliltä (joku ritilä, johon ylimääräinen soosi valuisi, olisi kyllä erittäin rock). Siivet vuokaan ja lisää tulikastiketta päälle ja sekoitus. Siivet lautasille ja tarvittaessa lisää tulikastiketta. :D Siivistä tuli erinomaisen rapeita ja herkullisia, ja päätin että tästedes en muulla tavalla näitä teekään (ellei mennä hifistelyn puolelle, ja tehdä hommaa viimeisen päälle, alusta loppuun, omakätisesti freeseillä siivillä, jota tuskin tapahtuu, sillä meillä kotona siivet ovat sellaista äkkiä-jotain-hyvää-illaksi-pikaruokaa).

Kastike oli todella ihanaa ja sopivan tulista, ja plussaa siitä että etikkaisuutta ei ole liikaa. Söin kerran eräässä vähemmän tasokkaassa paikassa "tulisia" siipiä, joita hädintuskin pystyi syömään loppuun valtavan etikkamyrkytyksen pelossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti