tiistai 4. helmikuuta 2014

Inkiväärikanaa + ruokaraportti Tamarinista

Kokeilin reseptijemmani helpon oloista kanawokkia. Ainekset ovat aika simppelit, ja "vaikeimmin" hankittavat on helppoa säilöä valmiiksi silputtuna pakastimeen (kuten kevätsipuli ja korianteri, näitä ei joka siwasta aina löydy eikä välttämättä isommastakaan marketista juuri silloin kuin tarvitsee); tämän vuoksi olen ryhtynyt jemmailemaan erityisesti korianteria silputtuna pakastepussiin ja kevätsipula kesäaikaan kun sitä on hyvin saatavilla.

 
 

 Kevätsipulia, inkiväärisilppua ja mietoa kaupan chilipaprikaa. Veikkaan muuten että chilipaprika ei välttämättä tykkää pakastuksesta yhtä lailla kuin vaikka sipuli?!


Leikkasin kanan ehkä hieman turhankin isoiksi paloiksi. Valkosipulin käsittelyyn on näppärin IKEA:n kivimortteli, takuulla tulee kelpo mössöä  lusikalla kaavittavaksi pannuun, ja mortteli helppo huuhtaista puhtaaksi (vrt. valkosipulipuristimen puhdistus.... ääh!)


 Pistin valkosipulin ja inkiväärin paistumaan ensin öljyyn, ja loput kamat perään.


 Valitettavasti olin niin nälkäinen, että lautaskuvaa ei tullut otettua! Lisäväriä annokseen tuli soijakastikkeesta ja seesamöljystä. Jos haluaa hieman paistetumpaa kanaa niin do as I say, not as I do, ja paista kanat pienemmissä osissa pannulla ja suuremmassa määrässä öljyä.

Kuvat eivät tosiaan ole kummoisia, mutta wokki oli itse asiassa todella hyvää ja sain poikkeuksellisesti kehujakin siitä! Teen mielelläni toistekin.

Sivujuonteena raportti Tamarinista (joka on ilmeisesti vuosien varrella laajentunut oikein ketjuksi), itse kävimme Kampin laitoksessa. Porukkaa oli kiitettävästi lauantai-iltana, mutta onneksi vapaa pöytä löytyi. Mieleni teki maistaa paikan Som tamia ja otinkin sen pääruoka-kokoisena. Halusin maistaa jotain kuumaa ja ruokaisampaa myös, joten otin alkupalaksi tom yum kung keiton. Keitto oli hyvää ja siinä oli riittävästti ravunpyrstöjä ja sieniä sekä happamuutta, vaikka täysin kirkas se ei ollutkaan.

Pääruoasta vaivihkainen kuva (en kehdannut ryhtyä räpsimään liikaa!)
Riisiä ja som tamia! Som tam oli oikein hyvää ja riittävän tulista, ja riisi tasapainotti annosta myös (en ole aikaisemmin syönyt som tamia riisin kera, vaikka niin sitä ilmeisesti usein syödäänkin?)

Jännän sivujuonteen som tamiin toivat puolitetut viinirypäleet ja kenties omenanpalat (tai jotain sinne päin ainakin) mutta ne eivät häirinneet salaatissa liikaa, pääosassa oli kuitenkin papaijaraaste. Mukana oli cashew-pähkinöitä, jotka sopivat joukkoon myös. Tulisuutta tosiaan riitti annoksen loppua kohti niin, että naama tahtoi puutua (tilasin siis kysyttäessä "thai-tulisena".) :D
Ihan hyvää siis, mutta ei ole vieläkään Tampereen Thai & Laosin voittanutta...


Paremmalla puoliskolla oli gra pao naudalla. Tamarinin versio oli hieman makeampi kuin olen aikaisemmin maistanut, ja ehkä jokin muu liha kuin tuo nauta olisi sopinut siihen paremmin. Mutta ihan ok kuitenkin. 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Seesamilohta & riisisalaattia

Akkainlehdet on melkoista hömppää, mutta syyllistyn välillä Fit-lehden ostoon, siinä kun on ihan hyviä kuntoilujuttuja yms. ravintoasiaa vähemmällä höpö-kouhotuksella kun monessa kollega-lehdessään.

Harvinaisesti tuli jopa kokeiltua aikakauslehden ruokareseptiä, ja vielä harvinaisempaa on, että se on jäänyt vakikäyttöön kotikeittiössä!


Pelkästään reseptiä katsomalla päättelin et hei, tää voiskin toimia!


Lohifisut marinoinnissa.


Lohimarinaadin sörsseliainekset. (en ole ihan varma miksi tuossa on siirappi mukana, taisi olla hunaja loppu?)


Rehut pilkoin pieneksi silpuksi.


Lohipalat uunissa. Helpommalla toki pääsee, kun laittaa fileet vuokaan ja marinoi ne siinä, ja sitten tuuppaa uuniin niine päivineen.


Seesaminsiementen paahtoa & täysjyväriisi tulilla.


Salaatinkastikkeen valmistusta (nam!)


Paahtuneet lohet.


Salaattisilppu koriantereineen. Savoijinkaalin olen tainnut joka kerta korvata kiinankaalilla ja minttu on saattanut ainakin kerran unohtua... Tätä kamaa tulee sit muuten todella paljon, riittää useaksi päiväksi meilläpäin.


Salaatinkastikkeen lorottelin suoraan salaattikulhoon sitä maustamaan, en siis lisännyt "kastikkeeksi" annoksen päälle.


Noista lohista tulee todella hyviä, ja lohimarinadi käy myös ekstra kastikkeeksi päälle, jos sitä lilluu uunivuoassa. Samoin jotenkin tuo salaatin koostumus vain paranee, kun se vähän ehtii imeä salaatinkastikkeita itseensä ja "pehmenee". Ruokaisa ja maukas herkku, hieman isotöinen mutta kuten sanottu, hyvin riittoisa resepti. Ei muuta ko uudestaan tekemään...

Niin ja jos joku pönttö "aloittaa elämäntaparemontin" tammikuun eka päivä, niin siinäpä sopiva kevyt lohisalaattipöperö dieetin alkuun... (loppukuusta syödään sit nuudeleita!)